Vuodenaika oli erilainen silloin, kun seurakuntavaalit tulivat ensimmäistä kertaa ajankohtaiseksi minulle. Olin keväällä avoimessa perhekerhossa Pyhän Jysäyksen seurakuntatalolla, kun kirkon työntekijät ottivat puheeksi edessä olevat seurakuntavaalit. He kertoivat, että tällä hetkellä Mikaelin seurakuntaneuvostossa ei ole kukaan edustamassa nuoria perheellisiä, tai ainakaan sellaista, joka kävisi aktiivisesti avoimissa perhekerhoissa.
Siitä hetkestä lähtien pyörittelin ehdokkuutta mielessäni ja mietin olisiko minusta todella siihen tehtävään. Erinäisten sattumusten kautta asia kirkastui mielessäni ja otin haasteen vastaan. Olen onnellinen, että liityin juuri Nuorten- ja Perheiden Mikael- listalle, sillä meidän yhteinen päämäärämme on olla edustamassa erityisesti nuoria ja perheitä.
Minä näen kirkon sellaisena, jonne ovat kaikenikäiset tervetulleita. Koen tärkeänä, että kirkko toivottaa kaikki ihmiset lapsesta saakka kirkon penkkiin. Olen itse miettinyt usein kehtaanko mennä pienen lapsen kanssa sunnuntain messuun vai jäänkö mieluummin kotiin. Valitettavasti olen aina jäänyt kotiin. Lapsi (2,5-vuotias) on ollut osallisena vain erityisesti lapsille suunnattuissa messuissa ja kirkon tapahtumissa.
Vaikka tämä "kehtaanko mennä"-pohdintani koskeekin tässä lapsen kanssa kirkkoon menemistä, ihan yhtä lailla sen voi laajentaa koskemaan kaikkia, jotka miettivät kehtaavatko osallistua kirkon toimintaan. Ehkä moni ei-aktiivinen seurakuntalainen miettiikin onko tarpeeksi uskova, uskossa, hyvä, pyhä, synnitön astumaan kirkkoon. Vastaus on, että kaikki ovat yhtä tervetulleita kirkkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti